Vuonna 2012 tapasin kanadansuomalaisen Haroldin. Siltä istumalta sain kutsun Kanadaan ja istuin lentokoneessa vuoden 2013 huhtikuussa. Tästä matkasta alkoi jo kymmenen vuotta kestänyt rakkauteni Kanadaan, ystävyyteni Haroldin kanssa ja mielenkiintoni siirtolaisten jälkeläisten rakentamaan kulttuuriin.
Suomalaisuutta vaalitaan Pohjois-Amerikkalaisten suomensukuisten keskuudessa monin eritavoin. Suomenkieltä halutaan opiskella, edes sen verran, että osataan kiittää sujuvasti ja tilata kahvia sekä tietysti kysyä missä sauna on. Siinä missä yksi rakentaa saunan takapihalleen, toinen harjoittelee pullan leipomista isoäitinsä reseptillä. Kulttuuriperintö saa uudenlaisia muotoja esimerkiksi musiikissa ja kuvataiteissa. Kantele soi ja karhu piirtyy maalauksiin kerta toisensa jälkeen.
Karoliina Suoniemi on tarttunut siirtolaisuus aiheeseen näkökulmasta, joka on suunnattu lapsille, mutta myös koko perheelle. Kirja on yllätyksellinen tarina ja sisältää runsaasti perustietoa aihepiiristä. Suoniemi on koulutukseltaa folkloristi ja on tullut tunnetuksi lastentietokirjoistaan kuten Tehdaskaupungin lapset (2020), Ihan oikeat viikinkiajan lapset (2019) sekä Ihan oikeat prinsessat ja prinssit (2018).
Kirjan aihe on sinulle henkilökohtainen, useita sukulaisiasi lähti Ameriikkaan 1900-luvun vaihteessa. Millaisena näet suomalaiset siirtolaiset ja oman sukusi tarinan nyt, kun tutkimustyösi aiheen parissa on ohi ja kirjasi julkaistu?
"Aloin tosiaan tutkia amerikansuomalaisten tarinoita oman sukuni pohjalta. Kaikki alkoi siitä, kun yksi kesä aloin lukea edesmenneen mummoni kirjeenvaihtoa ja löysin kauniita postikortteja ja kirjeitä, jotka oli lähetetty Yhdysvalloista ja Kanadasta. Ihmettelin keitä nämä ihmiset ovat ja aloin tutkia asiaa netin sukutukimussivustojen avulla. Otin yhteyttä myös iäkkäisiin sukulaisiini ja haastattelin heitä, homma joka olisi pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten! Ja niin lopulta löysinkin kokonaisen sukuhaaran ihmisiä rapakon toiselta puolen, minun sukuani. Kävi ilmi, että isän puolen suvustani on lähdetty Parkanosta, Soinista ja Ikaalisista Amerikkaan siirtolaisiksi todella laajasti, sekä vaarin että mummon puolelta. Myös oma mummoni isä eli isovaarini eli lähes koko aikuisikänsä Yhdysvalloissa, eli pienestä on kiinni, että en itsekin ole syntynyt sinne puolen maailmaa. Nämä suvun tarinat olivat niin kiehtovia, että upposin niihin täysin ja vaikka kirja on nyt valmis, niin olen jatkanut sukulaisteni jälkien seuraamista".
Kirjassa avataan siirtolaisuuden historiaa ja lukiessa yllätyksellisiä yksityiskohtia tulee esille jatkuvasti. Olet koulutukseltasi folkloristi, millaista apua koulutuksestasi oli kirjan kirjoittamisprosessissa? Millaisia aineistoja ja arkistoja käytit taustatyön tekemiseen?
"Aineistoa on tuolta ajalta aika paljon. Luin siirtolaisten kertomuksia, Siirtolaisinstituutin julkaisuja ja elämänkertoja, kuuntelin Lännen Jukkaa ja Viola Turpeista ja eläydyin aikakauden tunnelmaan. Mainio lähdeaineisto olivat myös monet nykyään netissä luettavat tuon ajan sanomalehdet, niin Suomessa ilmestyneet Amerikan matkamainoksineen kuin myös amerikansuomalaisten omat, Amerikassa ilmestyneet lehdet.
Niiden pikkuilmoituksissa on tavallaan tuon ajan "some", jossa yhteisön arki tulee tutuksi ja eläväksi, monesti myös
nuorten ja lasten näkökulmasta. Amerikansuomalainen yhteisö on tuottanut myös runsaasti omia kirjoja ja julkaisuja, jotka olivat kiinnostavia lähteitä. Ne kertovat tiiviistä yhteisöstä, joka on yllättävän monta sukupolvea pitänyt yllä suomalaisia tapoja ja kultuuria sekä kieltä, toki paikoin amerikansuomeksi eli fingelskaksi muuttuneena. Folkloristina kiinnostavaa oli myös tietysti perinne, jota on ylläpidetty vielä sukupolvienkin yli, joskus muokattu amerikkalaiseen kulttuuriin sopivaksi tai jopa vasta siellä keksitty, kuten hupaisa amerikansuomalaisten kuvitteellisen "Suomen suojeluspyhimyksen" Pyhän Urhon juhla (jota muuten juhlitaan siellä edelleen), joka syntyi aluksi huumorimielessä vastaiskuna irlantilaisten Pyhän Patrickin juhlariennoille. Pyhän Urhon juhlaahan juhlivat myös Suomessa folkloristiikan opiskelijatkin, ainakin Turussa!".
Kenen äänet arkistoaineistossa puhuvat?
"Yksi kiinnostavista aineistoista oli esimerkiksi isovaarini veljen Ivar Seppälän haastattelunauha 70-luvulta. Rakeinen ja paikoin vahingoittunut nauhoite on ollut osa 1970-luvulla tehtyä kanadansuomalaisten tutkimusprojektia. Löysin senkin vähän sattumalta ja samalla kävi ilmi, että tämä isosetäni, työväenliikkeen aktivisti Ivar Seppälä oli ollut avaintodistajana eräässä kuuluisassa kanadansuomalaisten ammattiyhdistyksen aktivistien murhatutkinnassa. Ivarin kertomusta oli käytetty lähteenä myös monissa amerikkalaisissa varhaista työväenliikettä tutkineissa tutkimuksissa. Ivar-setä lähti myös myöhemminen Neuvostoliittoon, josta palasi vanhana miehenä vielä takaisin Kanadaan. Kiinnostavia olivat myös omien ikäkkäiden sukulaisteni kertomukset esimerkiksi isovaarini Kustaan seikkailuista Yhdysvalloissa. Kustaa oli lähtenyt pakoon tsaarin armeijaa, kuten moni muukin sen ajan siirtolainen, ja elätti itsensä kulkemalla pitkin Yhdysvaltoja ja tekemällä kausitöitä. Nämä olivat toki sellaisia juttuja, joita en lastenkirjaan voinut tuoda näin esille, mutta ne jättivät kiinnostuksen tutkia lisää, joten ehkä vielä jotakin aikuisillekin voi syntyä tästä aineistosta ja kertomuksista".
Kirja on suunnattu koko perheelle ja olet erikoistunut lapsille suunnattuihin historiallisiin tietokirjoihin. Mikä olisi matkavinkkisi perheelle, joka lähtee käymään Ameriikassa?
"Minulla oli itselläni kirjaa aloittaessa alunperin aikomuksena matkustaa Yhdysvaltoihin ja Kanadaan isovaarini ja muiden sukulaisten jalanjäljissä kiertämään näitä suomalaisyhteisöjen paikkoja, mutta voit arvata, että korona sotki senkin suunnitelman. En ole koskaan käynyt Amerikassa, joten toki toivon, että sinne vielä joskus pääsisin näitä jälkiä tutkimaan ja omin silmin todistamaan. Olisi myös mahtavaa tavata suomalaissiirtolaisten jälkeläisiä, myös niitä omia sukulaisiani siellä. Suomalaissiirtolaisten jälkipolvet tapaavat edelleen vuosittaisilla juhannusjuhlilla ja muissa tapahtumissa ja lapset käyvät Salolampi-kylän kielikouluissa suomen kieltä opiskelemassa, joten kirjallekin voisi olla siellä lukijoita".
Kirjan kuvituksen on luonut helsinkiläinen graafikko ja kuvittaja Emmi Kyytsönen ja kirjaa löytyy kirjakaupoista ympäri Suomea sekä esimerkiksi Avain Kustannuksen nettikaupasta.
Lisää aiheesta mm. :