Kalevalan päivää vietetään jälleen sunnuntaina 28.02.2021. Mielestäni voisi puhua Kalevala viikosta, sillä niin paljon tällä viikolla tapahtuu. Yle uutiset kertoi artikkelissaan (23.02.2021) uskontotieteilijä ja kirjailija Karolina Kouvolan julkaistavasta ”Pohjolan jumalattaret” kirjasta, jossa esitellään naispuolisia jumalattaria ja uskomusolentoja. Naisten esiinmarssi mytologia aiheissa on ollut vallalla jo useamman vuoden, mutta kotoperäisten Louhen, Mielikin ja monen muun väekkään hahmon esittely on erittäin tervetullut lisä jokaiselle perinteistä ja mytologiasta kiinnostuneelle lukijalle.
Mielenkiintoinen musiikkiin liittyvä uutinen on Kalevalan päivänä 28.2.2021 julkaistava ensimmäinen Teppana Jäniksen (1850–1921) alkuperäistä musiikkia sisältävä albumi: Teppana Jänis (AANIA-37). Alkuperäiset äänitykset teki A. O. Väisänen fono- ja parlografeilla kesinä 1916 ja 1917. Äänitekopiot ja kansikuva ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta.
Kaiken tämän lisäksi Kalevalaisten Naisten Liitto järjestää sunnuntaina 28.02 yhdessä Kallion kirjaston kanssa verkkotapahtuman, jota voit seurata kotoa käsin Facebook-livessä kello 14:00- 15:30.
Jylhät maisemat, vuodenaikojen vaihtelut, myyttiset Kalevalan hahmot, maailmakuvassamme ilmenevät uskomukset voimineen, ovat ruokkineet luovaa mieltä niin taiteessa kuin moderneissa innovaatiossa. Kalevalan nimistöä löytyy erilaisista tuotteista. Tunnettuja yrityksiä ovat esimerkiksi Ilmarinen, Mehiläinen, Sampo ja Lemminkäinen. Kaupasta löytyy Aino-jäätelöä ja Kalevalan nimistöä löytyy pienimmänkin suomalaisen kaupungin katuosoitteistosta. Myös suomalainen metallimusiikki ammentaa Kalevalasta ja pohjoisesta mytologiasta. Yhtyeiden nimet kuten Korpiklaani ja Ensiferum (miekankantaja) viestivät menneestä maailmasta. Suomalainen ja kalevalainen symbolismi näkyy myös levyjen kansitaiteessa ja musiikkivideoissa. Eri yhtyeiden kansitaiteessa nähtyjä symboleja ovat muun muassa joutsen, tuonenvirta, perinteiset tuohiset käsityöt, alkumuna, Ukon vasara ja Hannun vaakuna. Kalevala itsessään on kulttuurituote, jota on julkaistu useita kertoja erilaisin kuvituksin, juhlapainoksina ja minikirjoina. Karjalan Sivistysseura julkaisi Kalevalan käännettynä vienankarjalan murteella vuonna 2015. Kalevalasta on tehty moderneja versioita niin teatteritaiteen, oopperan, kuvataiteen kuin musiikin parissa. Sen aiheet innostavat edelleen taiteilijoita kertomaan Kalevalan tarinoita, tästä osoituksena esimerkiksi KalevalaFest, ”jonka tavoitteena on monitaiteellinen, -kulttuurinen ja -tieteellinen yllätyshyökkäys kalevalaisen kansanperinteen kimppuun”.
Näitä tarinoita ja niiden kuvastoa pohdittiin Kalevala – kulttuuriperinnön tuotteistaminen nykykuluttajalle webinaarissa 25.02.2021, jonka järjestivät Visit Finland ja Kalevala Kartalle- projekti. Webinaari sisälsi useita eri toimijoiden ja asiantuntijoiden puheenvuoroja, pohdintaa Kalevalan ja karjalaisuuden merkityksestä sekä tuotteistamisesta matkailussa. Mielenkiintoista keskustelua riitti siitä, kuinka hyvin Kalevalaa maailmalla tunnetaan, kuinka tarinoita voi tuoda esille ja miksi Kalevalaa tulisi nostaa esille. Esittelen seuraavaksi muutamia webinaaripuhujia, webinaarin koko tallenne on myöhemmin katsottavissa Visit Finlandin seminaarien satoa-sivustolta.
Esimerkiksi huoneistohotelli Lietsu (Helena Puhakka-Tarvainen) otti esille karjalaisuuden ja sen ilmentämisen palveluissaan. Palveluiden ytimessä on vieraanvaraisuus ja paikallisuus, karjalainen maailmankuva avautuu niin huoneiden nimissä kuin sisustuksessa sekä tarinoissa ja teksteissä. Inspiraatiota on haettu Kalevalasta ja sen maailmaa avataan vierailijalle läpi koko palvelukonseptin. Mielestäni Huoneistohotelli Lietsu on hieno esimerkki siitä, kuinka myyttinen historia toimii myös aina sen hetkisen nykyisyyden rakennusosana, tässä tapauksessa modernin ajan elämyspalveluna. Anna- Leena Siikala kiteyttää että ” myytti on käsitetty kognitiivisten kategorioiden lähteeksi, symbolisen ilmaisun muodoksi, alitajuisten projektioksi, elämään sopeutumista helpottavaksi maailmankuvaksi, käyttäytymisen ohjeeksi, sosiaalisten instituutioiden laillistajaksi, sosiaalisen relevanssin merkitsijäksi, kulttuurin ja sosiaalisen rakenteen peiliksi, historiallisen tilanteen seuraukseksi, uskonnolliseksi viestinnäksi, uskonnolliseksi genreksi ja struktuurin välittäjäksi” (1) Anna-Leena Siikala, 2004,35). Myytit kertovat meistä jotakin, ne heijastelevat menneisyyttä, mutta myös tulevaa. Palveluiden ja tuotteiden kestävän kehityksen arvojen seuraaminen vie meitä myös kohti tulevaisuutta.
Kalevalaisen runouden alkuperää on tutkittu pitkään ja sen alkuperän katsotaan olevan euraasialaista perinnettä. Runoudessa näkyy monille alueille ja kansaoille yhteiset teemat ja motiivit, mutta myös suomalaiset kulttuuriset kerrostumat. Myyttisiin tarinoihin kuuluvat myös kertomukset ja selitykset ”meistä ja muista”, esimerkiksi Kalevalassa Lappalaiset ja Pohjolan väki, erilaiset tuonpuoleisen asukkaat ja täten myös ”Kalevalainen kansa”, jolla ilmennetään suomalaisten ryhmän syntyperää ja sen myyttistä alkukotia. Kalevalaiset hahmot, eli arkkityypit kuten Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen, Kullervo, Louhi sekä Aino ja muut hahmot edustavat kaikki myös tietynlaisia arvoja, voimia ja niiden vastakohtaisuuksia.
Kirjallisuustieteen tohtori ja kirjailija Tiina Piilola oli kertomassa Kalevalan naishahmoista, naisten sanoista ja toimijuudesta Kalevalassa. Kalevalaiset ja karjalaiset naiset kirvoittivatkin paljon puheenvuoroja, naisten toimijuutta ja osuutta halutaan nostaa enemmän esiin, puheissa esiin nousi myös modernin ajan naiset, naisyrittäjyys ja naisvetoisten hyvinvointipalveluiden osuus matkailussa.
Laura Foon esitteli Mielikin metsä yritystään, joka tarjoaa saunaseremonioita, myyttisiä metsäretkiä, perinnesaunotusta ja saunaparannusta. Upeasti kanteleen soitolla ja ”Terwehtien” Foon avasi esityksensä, tuoden heti perinteen ytimen esille. Laulut, loitsut ja perinne nivoutuvat yhteen myös saunassa. Mielikin metsän palveluiden pohjana on mytologinen perinne, perinteen tuominen arkeen ja lomahetkiin. Luontoyhteys ja toive sen saavuttamisesta tuli esille Foonin asiakaspalautteesta, luonto on Suomen matkailuvaltti niin kotimaisten kuin ulkomaalaisten matkailijoiden suhteen. Suomessa koulutetaan perinnesaunottajia, joten tulevaisuudessa toivottavasti tätä osaamista on tarjolla runsaasti. Koulutusta vetävät Suomen ainoat koulutetut ammattivihtojat Maaria Alén ja Mari Keski-Korsu. Alén ja Keski-Korsu ovat myös vihtoneet ja esitelleet työtään erilaissa tapahtumissa, seminaareissa ja festivaaleilla kotimaassa ja ulkomailla.
Sauna teemaa avasi myös Karelia ammattikorkeakoulun Tarja Kupiainen ja Timo Rui, Kalevala - mytologiasta arvoa liiketoimintaan- hankkeesta. Sauna on valittu Unescon listaukseen 17.12.2020 ja saunakulttuuri on nyt pinnalla oleva aihe. Tarja Kupiainen pohti puheenvuorossaan saunan omistajuutta ja saunakulttuurin alkuperää. Saunakulttuuriin ominaisena kuuluu erilaiset saunat, niihin liittyvät kulttuuriset tavat. Saunasta löytyy paljon erilaisia julkaisuja, joten luettavaa ja tutkittavaa riittää.
Millainen on sinun saunasi? Omassa mielessäni sauna on aina tynnyrisauna järven rannalla. Kupiainen nosti esille hauskan ikuisuus kysymyksen saunavihdasta, vai oliko se vasta? Alueellisesti erilaiset kulttuurit tulevat esille niin saunaan liittyvässä sanastossa, saunarakennusten muodossa, saunomistavoissa kuin saunaan liittyvässä kansanperinteessä. Kalevalainen kauhu nousi myös esille, tätä teemaa on myös hyödyntänyt sarjakuvataiteilija Sami Makkonen Kalevala-teoksessaan (2019, Otava).
Webinaarin anti oli monipuolinen ja suosittelen sitä kenelle tahansa suomalaisesta kansanperinteestä ja Kalevalasta kiinnostuneelle. Kun puhutaan kulttuurista, perinteistä ja kulttuuriperinnöstä, kysymys vastuusta ja eettisistä toimintatavoista nousee pintaan. Kestävän kehityksen periaatteet ohjaavat tuotteiden ja palveluiden kehittämistä ja markkinointia, näin ainakin tulisi olla. Kun luonto ja kulttuuri ovat selvästi resurssi, olisin vielä kiinnostunut kuulemaan, kuinka näitä resursseja säilytetään ja suojellaan? Kuinka resurssien käytöstä ”maksetaan”? Yhteistä hyvää tulisi suojella ja sen säilymistä tukea, tähän varmasti löytyy useita keinoja esimerkiksi tekemällä ylirajaista yhteistyötä Karjalan tasavaltaan, tukemalla ympäristönsuojelullisia hankkeita, tekemällä ympäristöystävällisiä valintoja sekä elävöittämällä kulttuuria ja edistämällä esimerkiksi karjalan kielen elvytystyötä ja tukemalla sitä tekeviä järjestöjä.
Kiitos kaikille webinaarin asiantuntijapuhujille sekä osallistujille. Löysin jälleen aarteita, joita perinteentutkijana lähden piakkoin tarkastelemaan lähemmin.
Kalevala kartalle -hanke
Projektipäällikkö
Mimosa Sukanen (+358 443209530)
Kalevala – mytologiasta arvoa liiketoimintaan -hanke
Projektipäällikkö
Timo Rui (+358 50 311 9474)
Teemaan liittyvää lukemistoa netissä:
Kalevalan kulttuurihistoria -sivusto valottaa Kalevalan taustoja, artikkeleita eri kirjoittajilta (Kalevalaseura)
Tarkka, L., Haapoja-Mäkelä, H., & Stepanova, E. (2019). Kalevalaisuus, kieli-ideologiat ja suomalaisuuden myytit. teoksessa U. Piela, P. Hakamies, & P. Hako (Toimittajat), Eurooppa, Suomi, Kalevala: Mikä mahdollisti Kalevalan? (Vuosikerta 98, Sivut 79–106).
Haapoja-Mäkelä, H. (2019). Näkymiä suomalaiseen muinaisuuteen: Aineeton kulttuuriperintö, kalevalaisuus, paikka ja maisema. Terra, 131(2), 97–112.
Kalevala pähkinänkuoressa. Tarkasta ja päivitä tietosi! Päivystävä folkloristi -blogin takana on Helsingin yliopiston folkloristiikan väitöskirjatutkijoita.
1) Siikala, A-L. & Harvilahti, L. & Timonen, S. (toim.) Kalevala ja laulettu runo, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005.